Omat huoneet

Tila ja turvallisuus Margaret Atwoodin romaanissa The Handmaid’s Tale ja Charlotte Perkins Gilmanin novellissa The Yellow Wallpaper

Abstrakti

Mistä tila on tehty? Rakennuksista ja huoneista. Tila koostuu myös sosiaalisista rakenteista, joista merkittävimpiä ovat tilan turvallisuus ja turvallisuuden kokeminen. Joskus yhteisön turvallisuuden takaamiseksi yksilön tilaa on rajoitettava.

Margaret Atwoodin romaani The Handmaid’s Tale (1985) ja Charlotte Perkins Gilmanin novelli The Yellow Wallpaper (1892) ovat molemmat fiktiivisiä kertomuksia yksilön tilan rajoittamisesta turvallisuuden nimissä. Atwoodin ja Gilmanin protagonistit on ajettu suljettuun tilaan, joissa he tuottavat ja tallentavat tarinaa kokemuksistaan. Virginia Woolf peräänkuulutti erityisesti naisten tarvetta omaan tilaan, omaan huoneeseen. Vaikka Atwoodin ja Gilmanin tekstien omat huoneet eivät kaikilta osin vastaa Woolfin kuvailemaa tilaa, niiden sisällä päähenkilöt luovat omaa tarinaansa. 

Ontologinen turvallisuus on R.D. Laingin luoma käsite, jota Anthony Giddens on täydentänyt. Laing ja Giddens keskustelevat ontologisesta turvallisuudesta suurimmaksi osaksi yksilöön rajoittuvana konseptina. Laajentaakseni ontologisen turvallisuuden käsitteen koskettamaan myös yhteisöä, nojaudun Maurice Halbwachsin teoriaan kollektiivisesta muistista ja määrittelen yhteisön yhteisen turvallisuuden kokemuksen Halbwachsia mukaillen kollektiiviseksi ontologiseksi turvallisuudeksi. Tässä artikkelissa ontologisen turvallisuuden käsitteellä viitataan sekä yksilön että yhteisön turvallisuuden tunteisiin ja niiden muodostumisprosesseihin. Yleistäen ontologinen turvallisuus rakentuu suhteessa kokemuksiin jatkuvuudesta ja merkityksellisyydestä. Turvallisuuden kokemus järkkyy, kun yksilö tai yhteisö kokee jonkin ontologisen turvallisuuden peruspilarin, kuten jatkuvuuden, uhatuksi.

Atwoodin ja Gilmanin teksteissä yhteisön turvallisuutta vahvistetaan eristämällä ja vangitsemalla kollektiivista turvallisuutta haastavat päähenkilöt. Vastareaktioina vangitseminen, tilan rajoittaminen sekä sen kontrollointi horjuttavat protagonistien yksilöllistä ontologista turvallisuutta. Tämä yhteisön ja yksilön ontologisen turvallisuuden ristiriita ajaa päähenkilöt pakoon rajatusta tilasta.