Neuvottelu kaupunkitilasta

Suurtilanomistajien asuntoaluesuunnitelmat Tampereen ympäristössä 1900-luvun alussa

Abstrakti

Artikkelissä tarkastellaan suurtilanomistajien yhdessä maanmittausinsinöörin kanssa Tampereen kaupungin lähiympäristöön 1900-luvun alussa suunnittelemia työväenasuntoalueita kaupunkitilan ja kaupunkihallinnan käsitteiden kautta. Hatanpään ja Kaarilan kartanot, joiden maille oli syntynyt esikaupunkiasutusta 1800-luvulta lähtien, pyrkivät kaavasuunnitelmien avulla saamaan järjestystä alueilleen ja siten luomaan maaseudulle kaupunkimaista tilaa. Merkittävin suurtilojen asuntoalueista oli Hyhky, jonne oli kortteleihin järjestettyjen asuintonttien lisäksi varattu aluita teollisuutta, palveluita, kaupankäyntiä, virkistystä ja koulunkäyntiä varten. Eri tahot muokkasivat ja kontrolloivat esikaupunkitilaa. Vuokrasopimusten ja kontrollikäyntien avulla tilanomistajat valvoivat tontinvuokraajiensa rakentamista, asumista ja elämää vuokrapalstalla. Tampereen toimineista yhdistyksistä filantropinen Naisyhdistys harjoitti huomattavan laajaa esikaupunkien naisille suunnattua kotitalous ja puutarhaopetusta, jonka tarkoituksena oli muun muassa parantaa esikaupunkiympäristöä ja sitä kautta ihmisten elämää. Esikaupunkitonttien vuokraajat muokkasivat itse esikaupunkitilaa rakentamalla tiloja yritys- ja yhdistystoiminnalle, tuottamalla palveluja, perustamalla puutarhoja ja rakentamalla infrastruktuuria. Kaupunkihallinnan eri osapuolet, tilanomistajat, asukkaat, kaupunki, maalaiskunta ja valtio, osallistuivat yhdessä ja konfliktissa esikaupunkia koskeviin kysymyksiin ja samalla määrittelivät esikaupunkitilaa. Kaupungin-, valtion- ja lääninhallinnossa esikaupunkeja käsiteltiin lähinnä ongelmadiskurssissa ja yhtenä kokonaisuutena, jolloin kaavoitettujen asuntoalueiden erityislaatuisuus ei noussut esille. Esikaupunkialueiden kasvaessa ja muuttuessa vaihettumisvyöhykkeeksi, jolloin ne eivät olleet enää maaseutua eivätkä vielä kaupunkiakaan, sekä tilanomistajat että maalaiskunta olivat valmiita siirtämään ne osaksi kaupunkia. Kaupunki, joka omia rajojaan laajempana toimijana pyrki monin tavoin vaikuttamaan esikaupunkeihinsa, ei ollut valmis niitä vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä vastaanottamaan.