Omat huoneet

Tila ja turvallisuus Margaret Atwoodin romaanissa The Handmaid’s Tale ja Charlotte Perkins Gilmanin novellissa The Yellow Wallpaper

Kirjoittajat

  • Anni Elina Calcara Itä-Suomen Yliopisto

Avainsanat:

tila, ontologinen turvalllisuus, Margaret Atwood, The Handmaid¨'s Tale, Charlotte Perkins Gilman, The Yellow Wallpaper

Abstrakti

Mistä tila on tehty? Rakennuksista ja huoneista. Tila koostuu myös sosiaalisista rakenteista, joista merkittävimpiä ovat tilan turvallisuus ja turvallisuuden kokeminen. Joskus yhteisön turvallisuuden takaamiseksi yksilön tilaa on rajoitettava.

Margaret Atwoodin romaani The Handmaid’s Tale (1985) ja Charlotte Perkins Gilmanin novelli The Yellow Wallpaper (1892) ovat molemmat fiktiivisiä kertomuksia yksilön tilan rajoittamisesta turvallisuuden nimissä. Atwoodin ja Gilmanin protagonistit on ajettu suljettuun tilaan, joissa he tuottavat ja tallentavat tarinaa kokemuksistaan. Virginia Woolf peräänkuulutti erityisesti naisten tarvetta omaan tilaan, omaan huoneeseen. Vaikka Atwoodin ja Gilmanin tekstien omat huoneet eivät kaikilta osin vastaa Woolfin kuvailemaa tilaa, niiden sisällä päähenkilöt luovat omaa tarinaansa. 

Ontologinen turvallisuus on R.D. Laingin luoma käsite, jota Anthony Giddens on täydentänyt. Laing ja Giddens keskustelevat ontologisesta turvallisuudesta suurimmaksi osaksi yksilöön rajoittuvana konseptina. Laajentaakseni ontologisen turvallisuuden käsitteen koskettamaan myös yhteisöä, nojaudun Maurice Halbwachsin teoriaan kollektiivisesta muistista ja määrittelen yhteisön yhteisen turvallisuuden kokemuksen Halbwachsia mukaillen kollektiiviseksi ontologiseksi turvallisuudeksi. Tässä artikkelissa ontologisen turvallisuuden käsitteellä viitataan sekä yksilön että yhteisön turvallisuuden tunteisiin ja niiden muodostumisprosesseihin. Yleistäen ontologinen turvallisuus rakentuu suhteessa kokemuksiin jatkuvuudesta ja merkityksellisyydestä. Turvallisuuden kokemus järkkyy, kun yksilö tai yhteisö kokee jonkin ontologisen turvallisuuden peruspilarin, kuten jatkuvuuden, uhatuksi.

Atwoodin ja Gilmanin teksteissä yhteisön turvallisuutta vahvistetaan eristämällä ja vangitsemalla kollektiivista turvallisuutta haastavat päähenkilöt. Vastareaktioina vangitseminen, tilan rajoittaminen sekä sen kontrollointi horjuttavat protagonistien yksilöllistä ontologista turvallisuutta. Tämä yhteisön ja yksilön ontologisen turvallisuuden ristiriita ajaa päähenkilöt pakoon rajatusta tilasta.

Kirjoittajan esittely

Anni Elina Calcara, Itä-Suomen Yliopisto

Anni Calcara on jatko-opiskelija Itä-Suomen yliopiston Sosiaalisten ja kulttuuristen kohtaamisten (SCE) - tohtorisohjelmassa. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta vuonna 2018 pääaineenaan englannin kieli ja kulttuuri. Calcara tekee artikkelipohjaista väitöskirjaa, jossa hän tutkii ideologian ja amerikkalaisen uskonnollisen populaarikulttuurin suhdetta. Tämän lisäksi Calcara työstää toista filosofian maisterin tutkintoa kirjallisuudesta. Kirjallisuuden pro gradussa Calcara tutkii tilan merkitystä ja roolia amerikkalaisessa kaunokirjallisuudessa. Tällä hetkellä Calcara työskentelee apurahatutkijana Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan rahaston myöntämällä apurahalla.  

Tiedostolataukset

Julkaistu

2021-09-22

Viittaaminen

Calcara, A. E. (2021). Omat huoneet: Tila ja turvallisuus Margaret Atwoodin romaanissa The Handmaid’s Tale ja Charlotte Perkins Gilmanin novellissa The Yellow Wallpaper. Lähde: historiatieteellinen aikakauskirja, 16, 86–102. Noudettu osoitteesta https://lahde.journal.fi/article/view/82685

Numero

Osasto

Artikkelit